Paavo Haavikko – Runoja (1961)

Takakansiteksti: Paavo Haavikko on ensiesiintymisestään (v. 1951) alkaen ollut johtava nimi uudessa lyriikassamme. Hänen mielikuvamaailmansa on rikas, kiehtova ja yllättävä, poikkeuksellisen omaperäinen. Paavo Haavikolle ei löydy esikuvia suomalaisessa runoudessa: hän on kulkenut omaa tietään ja jatkuvasti laajentanut ilmaisunsa alaa. Sanojen maaginen, salattu elämä tuntuu hänen lyriikassaan. Tälle levylle Paavo Haavikko on itse lukenut seuraavat runonsa: Itselleen samankaltaisena Joku tulee täällä vanhaksi Tuuli ja tuuli Vankkurit vierivät Talo avoin Männyt leikkivät Anna viileitten vetten Mihin me lopumme Kun nyt kerron keisarista Entä jos myötäkäyminen saa meidät mykistymään Jos ei ole muuta Minun poikani rahanvaihtaja Minä mene savinaisen syliin Aukeilla seuraa tuulenpyörre Kirjat jäävät Mistä ääni meissä tulee Nainen nostaa vaatetta Seitsemäs runo Runot ovat kokoelmista: Tiet etäisyyksiin, 1951 Tuuliöinä, 1953 Synnyinmaa, 1955 Lehdet lehtiä, 1958 Talvipalatsi, 1959