Millaista oli työskennellä kenttäsairaalassa, kun haavoittuneita tuli enemmän kuin ehdittiin auttaa?

Kesäkuun 21. päivänä vuonna 1944 Tiuruniemeen saapui sairaalan historiatietojen mukaan tuhatneljäsataa haavoittunutta. Käytävät ja aulat oli otettu potilaiden käyttöön, ja pahimman ruuhkan aikana ihmisiä jouduttiin sijoittamaan myös pihalle. Jokainen kuljetus toi lisää tutkittavia, sidottavia ja eteenpäin lähetettäviä. Samaan aikaan sairaalassa oli jo edellisten kuljetusten potilaita. Osa tarvitsi leikkauksen. Osa oli juuri leikattu. Jotkut pystyivät puhumaan ja kertomaan, mihin oli osunut. Toisten puolesta tiedot oli saatava saattajilta ja mukana kulkeneista asiakirjoista. Suurhyökkäys Karjalankannaksella oli pakottanut suomalaiset vetäytymään, ja haavoittuneiden mukana länteen siirtyivät kokonaiset sairaalat. Tiuruniemessä toimi tuolloin sotasairaala, yksi rintaman kenttäsairaaloiden takana olevista hoitopaikoista. Sinne purkautui sama paine, jonka taistelujen lähellä työskentelevät lääkintämiehet, lääkärit ja sairaanhoitajat kohtasivat ensimmäisinä. Seuraavana päivänä tuli käsky siirtää sairaalan potilaat ja varusteet kauemmas rintamasta. Chapters: 0:00 Tiuruniemi 1944 2:28 Mikä kenttäsairaala oli 7:24 Tulen alta 14:24 Vastaanotto ja lajittelu 23:41 Leikkaushuone 32:25 Osastolla 42:19 Asemasodan arki 48:23 Kesä 1944 56:55 Kuolevan vierellä 1:05:02 Matka kotiin 1:13:29 Muisti ja perintö