Suomi otti vihollisen kiväärin – ja käänsi sen omistajaansa vastaan

Ukko-Pekka: kivääri, jonka rungon Suomi sai viholliseltaan Sotamuseon vitriinissä on kivääri, jonka lukkorungon kyljessä on sileä kohta. Siellä oli ennen tehtaan leima – Tula, Iževsk, kaksipäinen kotka. Joku viilasi sen pois. Suomi ei koskaan valmistanut Mosin-Nagantin lukkorunkoja. Ei 1920-luvulla, ei 1930-luvulla, ei sodan aikana. Jokainen Pystykorva ja jokainen Ukko-Pekka rakennettiin ulkomaisen rungon päälle – sotasaaliin, Saksasta ostetun erän tai kansainvälisiltä asemarkkinoilta hankitun tavaran. Tässä jaksossa käydään läpi, mitä Suomi teki sillä, mitä se sai: miksi m/39:n piippu tehtiin tarkoituksella väljemmäksi kuin m/28-30:n, miten 13 gramman D166-luoti muutti aseen käyttäytymisen, ja miksi suomalainen versio oli tarkempi kuin yksikään neuvostoliittolainen – syystä, joka ei ole se, jota yleensä tarjotaan. Mukana myös kronologinen oikaisu, joka menee julkisessa keskustelussa jatkuvasti sekaisin: m/39 ei ollut talvisodan ase. Lähteet ja kirjallisuus Markku Palokangas: Sotilaskäsiaseet Suomessa (Suomen Asehistoriallinen Seura, 1991) Sakon ja Valtion kivääritehtaan tuotanto- ja toimitustiedot sotavuosilta Asevarikko 3:n (Kuopio) kokoonpanotiedot Sotamuseon kokoelmat ja asetyyppikuvaukset SA-kuva Suomalainen asehistoriallinen artikkeli- ja keräilykirjallisuus m/91-, m/27-, m/28-30- ja m/39-malleista Yksi yksityiskohta jätettiin tarkoituksella auki: piippujen B-leiman alkuperästä lähteet ovat eri mieltä. Jos sinulla on siihen dokumentoitua tietoa, kommenttikenttä on oikea paikka. #ukkopekka #m39 #mosinnagant #pystykorva #sako #suomenpuolustusvoimat #asehistoria #jatkosota #talvisota #sotahistoria #kivääri #sotamuseo #762x53r #suomenhistoria #rk62