Yön soturi (musiikki)

Kun kaupunki hiljenee ja valot sammuu, askeleet kaikuu, varjoihin kätkeytyy kuu. Kadut on tyhjät, mut silmät näkee kaiken, yksinäinen kulkija ei pelkää pimeyden taakan. Hiljaisuus huutaa, sydän lyö kovempaa, jossain kaukana joku apua odottaa. Mä oon yön soturi, en pelkää varjoja, kuljen yksin läpi kylmien katujen ja tarinoiden. Kun maailma nukkuu, mä valvon sen puolesta, yön soturi, en koskaan luovuta. Tuuli kantaa kuiskauksia menneistä ajoista, arvet kertoo tarinaa voitoista ja tappioista. Ei kruunua päässä, ei nimeä historiassa, mut silti hän seisoo pimeyden rajalla. Askeleet kevyet, mut mieli raskas, ei sankarit lepää, vaikka maailma on raskas. Mä oon yön soturi, en pelkää varjoja, kuljen yksin läpi kylmien katujen ja tarinoiden. Kun maailma nukkuu, mä valvon sen puolesta, yön soturi, en koskaan luovuta. Ja vaikka aamun valo murtaa yön, mun taistelu ei koskaan pääty, se jää elämään. Varjoista syntyy voima hiljainen, yön soturi jatkaa, näkymätön mutta ikuinen. Mä oon yön soturi, sydän liekeissä, vaikka kukaan ei nää, mä oon silti hereillä. Kun maailma kaatuu, mä nousen uudestaan, yön soturi – en koskaan katoa.