Kiitos olkoon Jumalalle, virsi 307

1. Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. 2. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. 3. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni. 4. Auta, pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla kanteleilla soivat kiitosvirtemme. 5. Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell’ ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa siell’ ei itke yksikään. 6. Siell’ on kirkas lasimeri, pyhä veri kiitosvirtenämme on. Siellä aina Jumalalle, Karitsalle ylistys soi loputon. 7. Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu. Yljän eteen ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu. Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Savosta / Armas Maasalo 1937.