“Miksi et vain lähde? – Mitä väkivaltainen suhde tekee mielelle ja keholle”

“Miksi et vain lähtenyt?” Moni lähisuhdeväkivaltaa kokenut kysyy tätä myöhemmin myös itseltään. Miksi jäin? Miksi sopeuduin? Miksi yritin niin pitkään ymmärtää, rauhoittaa tilannetta tai estää väkivaltaa? Väkivaltaisessa suhteessa ihmisen käyttäytymistä ei voi ymmärtää pelkästään tavallisen, turvallisen arjen näkökulmasta. Kun kotiin muodostuu jatkuvan pelon, jännityksen ja ennakoimattomuuden ilmapiiri, myös keho ja mieli alkavat sopeutua siihen. Vireystila nousee. Ihminen alkaa tarkkailla ympäristöään, toisen mielialoja, äänenpainoja ja pieniäkin merkkejä mahdollisesta vaarasta. Huomio suuntautuu yhä enemmän siihen, miten seuraava ristiriita, uhka tai väkivaltatilanne voitaisiin välttää. Pitkittyessään tällainen tila kuluttaa voimavaroja ja voi kaventaa ajattelua, päätöksentekoa ja kykyä nähdä vaihtoehtoja. Siksi kysymys “miksi et vain lähtenyt?” ei ole niin yksinkertainen kuin ulkopuolelta saattaa näyttää. Tässä videossa puhun lähisuhdeväkivallan syklisyydestä, pelon vaikutuksesta vireystilaan sekä siitä, miksi ihminen voi toimia väkivaltaisessa suhteessa tavalla, jota hän myöhemmin itsekin ihmettelee. Toipumisen alkuun kuuluu usein yksi tärkeä asia: oman toiminnan ymmärtäminen uudella tavalla. Ei siksi, että tapahtunut pitäisi hyväksyä, vaan siksi, että häpeän ja itsesyytösten tilalle voisi vähitellen tulla ymmärrystä.