Elämän kirja - voitko sanoa näin elämäsi ehtoopuolella?

@Sukupolviensäkeet Äitini Terttu Tolvanen (o.s. Helynen) oli 9-vuotias kun talvisota puhkesi. Hän joutui nuorena kokemaan sodan monet vaikutukset ja Kesälahden siviiliväestön evakuoinnin v. 1941. Sotien jälkeen Äitini lähti kotiapulaiseksi Helsinkiin, mutta palasi 50-luvun alussa takaisin Kesälahdelle. Avioiduttuaan Oiva Tolvasen kanssa työura jatkui maatilan töiden, myöhemmin mansikanviljelyn ja jopa tehdastyön parissa Kesälahdella. Myöskin lapset ja lapsenlapset ovat aina saaneet tarvitsemansa avun ja huomion. Terttu on 1940-luvulta lähtien kirjannut muistiin mietteitään ja tapahtuneita asioita. Suku, tuttavat ja monet harrastuspiirit ovat saaneet eri tilaisuuksissa nauttia hänen runoistaanja kronikoistaan. Positiivisella elämänasenteella on menty eteenpäin eikä pienistä valiteta. Kiitos hienosta esimerkistä Äiti, ja kiitos kauniisti elämäntaivaltasi summaavasta runosta Elämän Kirja. Lasse Tolvanen *** ELÄMÄN KIRJA Terttu Tolvanen Olen vuosien saatossa kulkenut minä pitkän elämäntien olen paljolta silmäni sulkenut myös paljon saanut lienen Nyt on aikaa menneitä muistella ja selata elämän kirjaa sen lehtiä käännellä katsella ihan rauhassa, yksin, hiljaa Minä huomaan sen kirjanlehtiä on kirkkaita, värikkäitä on kukkia nupulle kuivunut on täysiä tähkäpäitä Sen kirjanlehdistä lukea saa lapsuuden kultaista aikaa herkkää nuoruuden unelmaa joka on kuin ihanaa taikaa Työntäyteiset vuodet miehuuden saa lukea kirjasta siitä eikä kaikkien vaiheiden kohdalla kirjanlehdetkään siihen riitä Nyt kiitän kaikesta Jeesus sua mitä sallit sä matkalla mulle kun annoit sä tielleni murhetta tuon siitä mä kiitoksen sulle Sua kiitän kun olit vierelläin minun kanssani kasvatustyössä sua kiitän kun kuulit ne rukoukset joita puoleesi lähetin yössä Minä katselen kirjanlehtiä ja huomaan - ei toisin se olla vois en ottaisi yhtään lehteä tästä elämän kirjasta pois